Itseoppineet nykykansantaiteilijat – ITE-taiteilijat – ovat sovinnaisuuksista vapaita oman tiensä kulkijoita. Usein koko heidän elämänpiirinsä ja elämäntapansakin ovat käsitettävissä taiteeksi. Harva tekijöistä kuitenkaan puhuu taiteesta. Kyse on omaksi iloksi tekemisestä, tekemisen vimmasta ja kokeilemisen innosta.

ITE-taiteen teokset voivat olla veistoksia, maalauksia, piirroksia, käyttöesineitä, itse keksittyjä soittimia, puutarhoja, arkkitehtuuria, keksintöjä, koristeltuja laitteita... Materiaaleja ja tekniikoita yhdistellään oivaltavasti ja kekseliäästi. Muille arvoton ruosteinen metalliromu, harmaantunut laudanpätkä tai muu kierrätysmateriaali saa ITE-veistoksen hahmossa uuden elämän.

ITE-taiteen aiheet kumpuavat kansanelämästä, historiasta, päivänpolitiikasta tai yhtä hyvin saduista, tarinoista ja eksotiikasta. Luonteenomaista teoksille on esittävyys. Tyypillisiä aiheita ovat eläimet ja julkisuuden henkilöt, joko näköishahmoina tai fantasian värittäminä luomuksina. Usein teokset sisältävät kantaaottavia viestejä, jotka tekijä painokkaasti julistaa muillekin. Älykäs oivallus ja huumori ovat ITE-taiteen tunnusmerkkejä.

Kansainvälisessä taidepuheessa omaperäisestä luovuudesta on monia nimityksiä – outsider art, art brut, raw art, contemporary folk art, self taught art. Suomessa nimitykseksi on vakiintunut ITE-taide. Käsite tulee sanoista ”Itse Tehty Elämä” – ITE. Se korostaa jokaisen mahdollisuutta ja oikeutta olla luova ja aktiivinen taiteen tekijä. Itseoppineiden taiteilijoiden etsintä käynnistyi Suomessa vuonna 1998 projektissa, jonka toteuttajina olivat Maaseudun Sivistysliitto ja Kaustisella toimiva Kansantaiteenkeskus.

Tutustu ITE-taiteen portaaliin www.itenet.fi.

Minna Haverin väitöskirja Nykykansantaide on ensimmäinen ITE-taiteen alalta tehty tohtorinväitös.